Lauantain vietin kaupungilla pukuliikkeissä ja kangaskaupassa ja entistä enemmän päästäni pyörällä... Teemu lähti suurin piirteen samalla oven aukauisulla kun mä tulin. - no mulla kyllä menikin kauemmin kun aluksi oli tarkoitus. Oli kyllä ihan rentouttava kaupunkireissu. Muutenkin on ollut ihan sillai peruskiva viikko. (no joatin pientä kurjaa yskää ja räntäsadetta kutsujen kirjotusvirhe harmistuksia... mutta silleen peruskivaa.)

Äitienpäivä oli sitten vihdoinkin. Minja onkin jo viikon kysellyt "milloin se äitienpäivä oikein on? koska mä saan antaa äiti sulle sen lahjan minkä mä oon tehnyt, minä oon piilottanut sen hyvään talteen sängyn alle.... on se hyvä että se on sellaisessa pussissa niin sä et äiti näe että se on....  kukkaruukku"  Olin sitten superyllättynyt saadessani aamukahvilla kukkaruukun ja ihanan kukkakortin.

Käytiin äitienpäivä retkellä, tarkoitus oli käydä pitkällä pyöräretkellä, mutta koska ilma näytti uhkaavan sateiselta niin mentiinkin sitten ihan vaan lähimetsään. Minjan mielestä se olikin  "Ihan parasta mitä me ollaan koskaan pitkään aikaan tehty"  hmmm.

 

Ja taas löytyi muurahaispesä :) Näitä pitää nykyään pysähtyä aina katsomaan.

Meiän lähimetsä on kyllä niin kiva. Vaikkei se  mikään hirmu suuri olekaan mutta jotenkin mä vaan tykkään tästä reitistä, ja tuosta purosta ja sen monista mutkista.

Saraliinin poseeraus hymynirpistys... neiti ottaa nykyääna aina tälläsen nirpiäisilmeen kun mä otan kameran esille.

Uuden pyörän maasto-ominaisuudet ja istuinmahdollisuudet testissä.

Illalla käytiin katsomassa jalkapalloilevia tätejä. Meiän joukkueella oli peli ja mä en taaskaan itte päässy pelaamaan, sen verran kurkku kipeenä ja ja hengästyttää/yskittää etten vaan uskaltanut ottaa riskiä.

Tosin peli pelattiinkin vaan puolikkaalla kentällä niin ehkä oisin voinutkin pelata ei ois ollu niin paljon juoksemista.

 

Niin ja peli päättyi 2-2 lukemiin