Ihan tavallinen neuvolakäynti muuttuikin viikonlopun sairaalareissuksi. Saran paino oli lupaavan alun jälkeen pudonnut. Taidettiin molemmat vähän väsähtää, mulla väheni maidontulo ja Sara ei jaksanut imeä sitä vähääkään mitä sieltä tuli vaan torkkui tissillä. Ihme kyllä ei itkenyt nälkäänsä, tai sitten oli jo nälkäinen ja väsy ettei jaksanut tehdä edes sitä :( .

Sairaalassa Sara punnittiin joka ennen ja jälkeen joka syöttöä. Ja sai lisäksi pullosta joko korvikketta tai sitten mun lypsämää maitoa. Paino lähtikin sitten hyvin nousuun. Neiti piristyi ja pyöristyi ihan silmissä. Lääkärin käynneillä oli taas sama juttu kuin silloin kun olin Minjan kaa sairaalassa " Pääsette varmaan kotiin - huomenna" Aina huomenna... Teemu toi mulle sitte vaatteita ja ruokaa aina päiväksi kerrallaan

Kaks asiaa kummastutti, se että mulle ei ollut tarjolla ruokaa ja se että kun jotain  pyysin niin kaikki aina vastas että "kattellaan". "Kattellaan löytyykö sulle rintapumppua" Kattellaan löytyykö imetystyynyä/tuolia/ tai ylipäätään parempaa tyynyä". Olen siis tullut vauvani kans sen takia osastolle että mun on hankala imettää, vauva ei saa tarpeeksi maitoa, ja sitten sitä imetystä ei tueta millään tavalla ????

Minja oli ollut kotona oikeen reipas. Saivatpa olla isin kaa ihan kahdestaan. Yhtenä päivänä oli tosin todennut  keinussa " Minä meen äitin ja Saravauvan kaa junaan ja sinä saat jäädä tänne Ouluun". En tiedä mihin meiän pitäis lähteä...